sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kaulaliina

Neulomisen makuun päästyäni halusin kokeilla kaulaliinan tekoa. Näin netissä jossain kuvan kaulaliinasta, joka oli neulottu helmineuleella ja huivin päähän oli oikeaa neuloen saatu aikaan sydämen kuva. Ostin siis pehmoista, paksumpaa lankaa ja paksuilla puikoilla neuloen aloitin urakan. Suunnittelin kuvion ruutupaperille ja sitä seuraten kuvion neulominen olikin tosi helppoa.

Kaksi lankakerää huiviin upposi, mutta nyt se on valmis. Tosin tässä ehti tulla jo kevät, joten huivi saa jäädä odottamaan ensi talvea.


Villasukat

Neulonut olen viimeksi joskus kolmisenkymmentävuotta sitten, kouluaikana tuli tehtyä yhdet lapaset ja yhdet villasukat, sittemmin neuloin itselleni yhden neulepaidan, jota kehtasi jopa käyttää. Sen jälkeen ei ole tullut puikkoihin tartuttua, eikä ole ollut tarvettakaan. Äitini ja anoppini pitivät perheen villasukissa ja lapasissa. Nyt kun sukkia ei enää tule mistään, oli aika tarttua härkää sarvista ja opetella tuo taito itse.

Ilmoittauduin siis työväenopiston neulontakurssille ja hämmästyksekseni innostuin neulomisesta heti. Sukat sain valmiiksi jo ennen kurssituntien loppumista, joten saatanpa aloittaa siellä vielä toisetkin sukat. Ensimmäisistä tuli tällaiset vaatimattomasti yksiväriset. Seuraaviin voisi uskaltaa yrittää jo eriväristä raitaakin 😅


Kynttilöitä muotteihin valamalla

Poltan kynttilöitä ja tuikkuja ympäri vuoden, mutta erityisesti pimeänä talvikautena. Ennen keräsin kaikki kynttilän jämät ja valuneet talit ystävälleni, joka teki sytykeruusuja. Nyt kun hän ei enää halunnut ottaa noita taleja ja niitä oli sitten kertynyt jo muovikassillinen, päätin käyttää ne itse hyväkseni. Ostin kynttilälankaa ja pussillisen sinistä väriainetta. Keräilin vähän kerma- ja maitopurkkeja, joihin kynttilöitä voi valaa. Kattilaakaan ei tarvinnut kaapista uhrata tähän, kun löysin kirpparilta edullisesti käytetyn kattilan.

Tällaisen satsin sain siis aikaan, kun talia oli yksi muovikassillinen. Jatkanpa edelleen talin keräämistä. Kierrätystä tämäkin.


torstai 13. lokakuuta 2016

Uusi sohvapöytä

Tämä on jo vanha juttu. Pitkään himoitsin tätä pöytää, mutta syntyihän se sitten viimein noin puolitoista vuotta sitten.


Poikani hankki minulle pari FIN-lavaa ja sahasi niistä osan leveydestä pois. Sen jälkeen nuo lavat olivat häkkikellarissani kuivumassa muutaman viikon. Sitten alkoi työläämpi hiontavaihe. Ensin käsipelillä hioin lavoista isoimmat tikut ja karheudet pois. Kun minusta alkoi tuntua, että ennen hionnan valmistumista minulta menee terveys ja selkä pettää, kysyin ystäviltä lainaksi hiomakonetta. Sen kanssa homma sujuikin nopeasti.

Lopuksi maalasin lavat valkoisella. Maalin piti olla kevyesti peittävää, mutta sehän peittikin puun heti ensimmäisellä maalauskerralla. Niinpä valitsin lavan, jonka halusin päällimmäiseksi, ja hioin sitä vielä käsipelillä kevyesti saadakseni puun syyt vähän näkyviin.

Kuvassa pöydästä puuttuivat vielä pyörät, mutta nekin sain paikalleen pojan avulla sitten myöhemmin. En halunnut peittää pöydän pintaa edes lasilevyllä, minusta tämä on oikein hyvä näinkin. Äitini kyllä varoitteli, että viinilasi voi kaatua tuossa pöydällä. Mutta jos ei pysty enää asettamaan lasiaan oikeaan kohtaan pöytää, onkin hyvä lopettaa juominen :D

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pinnasänkyyn reunus

Esikoiseni on tekemässä minusta mummia ja odottelenkin ensimmäistä lastenlasta innolla. Tulevan pienokaisen pinnasänkyyn piti saada reunus ja tuleva äiti löysi netistä hyvän vinkin, miten sellainen on helppo tehdä. Ostetaan vaan Ikeasta valmis valkoinen reunus ja ommellaan siihen päälle haluttua kangasta.

Ohjeet löytyvät siis täältä...


perjantai 27. joulukuuta 2013

Rannekoru siskolle

Vihdoin ja viimein... siskoni on odottanut jo ainakin puoli vuotta saavansa rannekorun. No nyt hän sen sai, joululahjaksi... Mustan sävyistä on toivottu, mustaa siis saamansa pitää... toivottavasti koko on sopiva.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Miten minä säilytän korujani?

Päätin esitellä teille, miten säilytän rihkamakorujani. Tai osaa niistä... loput löytyvät laatikoista ja rasioista. Myös aidot korut, kuten kulta- ja pronssikorut ovat omissa rasioissaan.



Sormuksille on minulla ollut jo pitkään kissa-sormusteline.



Rannekorut ovat jotenkin kerääntyneet pieneen kupposeen... pitänee keksiä näille parempi säilytyspaikka, jos niitä tulee lisää.



Kaulakoruni ovat roikkuneet myös jo pitkään tässä ihanassa korutelineessä, jonka nuorimmainen tyttäreni on minulle tuunannut vanhasta ikkunanpokasta.



Kauan olen etsinyt ja miettinyt, että mihin saisin korvikset roikkumaan esille... sopivaa telinettä tai ratkaisua en keksinyt... ennenkuin törmäsin tähän korutelineeseen.... siinähän se oli... tosi kiva pyörivä teline.




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vaahteranlehtiruusuja

Innostuin sen verran noista vaahteranlehtiruusuista, että tein sitten parvekkeelle vielä ruusukimppuja. Harjoitus tekee mestarin ja nämä alkavat jo näyttääkin vähän ruusuilta. Aika mukavaa puuhaa :)




Ja se ruusujen teko-ohjehan täällä...

lauantai 28. syyskuuta 2013

Vaahteranlehtikranssi

Näin syksyllä vaahteranlehdet ovat todella kauniita, keltaisen-oranssin-punaisen sävyissä. Ystäväni oli jo askarrellut itselleen kransseja näistä värikkäistä lehdistä ja opetti sitten minullekin, miten yksinkertaista sellainen oli väkertää.

Lopputulos on sitten tässä... veikkaanpa, että kun näitä tekisi vielä pari lisää niin olisivat vielä hienompia.


Ja noiden  ruusujen tekoon löytyi ohjetta netistä....

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kaulakorua siskolle

Minun on pitänyt jo pitkään tehdä siskolleni joku mustansävyinen kaulakoru. Lopultakin tartuin korutarvikkeisiin ja tässä tulos. Ihan kivahan siitä tuli.